Päästövähennysten vastuunjako -yksilöt vs päättäjät

Ilmastoahdistukseen vaikuttaa tunne, että päättäjät eivät tee tarpeeksi kriisin vakavuudesta huolimatta. Toiseksi ahdistusta pahentaa kokemus omien vaikutusmahdollisuuksien riittämättömyydestä. Dilemma on tuskainen, muttei välttämättä mahdoton, jos apuun otetaan päästölaskenta ja yksinkertainen matematiikka.

Voiko yksilöiden ja päättäjien välisen vastuunjaon selvittää laskemalla?

Ilmasto-osallisuuden ja johtamisen yhdistävää toimintamallia Helsingin kaupungin toimeksiannosta kehittävä Avanto insight toteutti ekotukiverkoston kanssa kokeen kysymyksen selvittämiseksi. Samaa menetelmää kokeiltiin aiemmin syksyllä pienessä mittakaavassa Tahmelan Huvilan ilmastolaboratoriossa avovastausmahdollisuudella. Koe on osa Ympäristöministeriön Kuntien ilmastoratkaisut -hankkeen rahoittamaa kokeilua.

Nyt esitimme ekotukihenkilöille kysymyksen: minkä Sitran 100 fiksua arjen tekoa -vinkkien mukaiseen elämäntapamuutokseen voisit sitoutua tai olet jo kuluvan vuoden aikana muuttanut elintapojasi?

Kuvassa näkyy suihku, vesihana, termostaatti ja ikkunaruutu.
100 vinkissä riitti valinnanvaraa muun muassa asumiseen ja liikkumiseen liityvien elämäntapojen osalta.

Vastineeksi vastauksesta lupasimme ensin laskea, kuinka pitkälti Helsingin kaupungin päästövähennystavoitteet toteutuisivat yksilöiden valintojen varassa, jos kaikki helsinkiläiset toimisivat kuten ekotukihenkilöt. Siitä seuraa kiinnostava tulkintamahdollisuus. Kun päästövähennystarpeesta vähennetään suurin todennäköinen kaupunkilaisten elämäntapojen muutoksen vaikutuksen osuus, voidaan jäljellejäävän osuuden osalta esittää kysymys: jos nämä päästöt eivät vähene yksilöiden valintojen seurauksena, niin kenen vastuulla niiden vähentäminen on? Koska päästövähennystavoite on poliittinen päätös, vastuu voisi hyvinkin kuulua poliittisille päättäjille.

Näkemys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että poliitikkojen pitäisi kulkea jalan joka kotiin pimeään ja kylmään syömään kasvisruokaa kaikkien kansalaisten puolesta. Kokeella pyritään ennemminkin tarttumaan kiinni viisauteen, jonka mukaan poliitikkojen pitäisi tehdä sellaisia päätöksiä, että ekologiset elämäntapavalinnat olisi mahdollisimman helppoja kaikille.

Kokeen tulokset

Jos kaikki helsinkiläiset sitoutuisivat fiksuihin elämäntapoihin kuten ekotukihenkilöt, kuinka päästövähennystavoitteiden saavuttaminen jakautuisi yksilönvalintojen vaikutuksen varaan ja poliittisten päättäjien päätösten vastuulle?

Lukuihin on syytä suhtautua suurella varauksella, sillä koeasetelma oli alustava ja yksinkertaistettu. 

Tuloksista voisi lukea, että jos kaikki helsinkiläiset muuttaisivat elämäntapojaan kuten ekotukihenkilöt, päättäjien kannattaisi keskittyä vähentämään lämmityksen päästöjä selvästi tarmokkaammin kuin kulutussähkön, liikenteen tai jätteiden käsittelyn. Kolmen viimeksi mainitun päästölajin osalta kaupunkilaisten elintapojen muutos johtaisi päästövähennystarpeen savuttamiseen yli puolilta osin, vaikkei päättäjät tekisi kyseisille päästöille mitään.  

Koeasetelman keskeneräisyyden vuoksi ei ole kuitenkaan välttämättä mielekästä tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Sen sijaan koe osoittaa, että menetelmä voi tarjota arvokasta tietoa, jos sitä kehitetään todellisten tarpeiden mukaan.

Menetelmä

Kysely kohdistettiin Helsingin kaupungin ekotukihenkilöille eri kanavissa verkossa joulukuussa 2020. Mahdollisen vastaajajoukon laajuus oli 581 henkilöä ja vastauksia annettiin 131 kappaletta. Vastaajille esitettiin Sitran 100 fiksua arjen tekoa -vinkkiaineisto. Vastaajille annettiin tehtäväksi valita ne vinkit, joihin voisivat sitoutua tai joiden mukaisiksi ovat jo muuttaneet elämäntapansa kuluvan vuoden aikana. Keskimäärin yksi vastaaja valitsi 51 sitoumusta.

Suurimmassa osassa Sitran julkaisemista vinkeistä oli määritelty kuinka suuren suhteellisen päästövähennyksen vinkin noudattaminen saa aikaan. Vaikutukset oli määritelty useimmin prosentin tarkkuudella suhteessa yksilön keskimääräiseen hiilijalanjälkeen. Lisäksi mainittiin, mihin päästöihin vaikutus kohdistuu. Kaikkien vinkkien vaikutuksia ei ollut määritelty tarkkaan, vaan joidenkin osalta jouduttiin tulkitsemaan vaikutukset. Kaikki vaikutukset kohdistettiin Helsingin kaupungin päästöihin HSY:n käyttämän päästölajien loppukäytön luokittelun mukaan. Eri lämmitysmuodot yhdistettiin yhteen luokkaan. Muita luokkia ovat kulutussähkö, liikenne ja jätteenkäsittely. HSY:n luokittelussa ovat myös teollisuus ja työkoneet sekä maatalous, mutta näiden merkitys kaikista päästöistä ja vinkkien vaikutukset niihin olivat olemattoman pieni, joten niitä ei ole esitetty yllä.

Hiilineutraali Helsinki 2035 -toimenpideohjelmaan kuulumattomat yksilön kulutuksen päästöt, jotka syntyvät Helsingin maantieteellisten rajojen ulkopuolella, kuten ruoantuotanto, ei sisälly tähän tarkasteluun. Keskeinen perustelu on se, ettei Helsingin päättäjien vallassa ole miten yksityisesti kulutettu ruoka tuotetaan maailmalla. Keskimääräisenä hiilijalanjälkenä käytettiin 10 000 kg CO2e.

Ensin jokaisen sitoumuksen kohdelta laskettiin, montako kg CO2e yksilönvalintojen päästövähennysvaikutus olisi, jos kaikki helsinkiläiset noudattaisivat fiksua vinkkiä yhtä ahkerasti kuin kyselyyn vastanneet ekotukihenkilöt.

= tehtyjen sitoumusten määrä/ekotukihenkilöitä x sitoumuksen vaikutus% hiilijalanjäljestä x hiilijalanjälki x helsinkiläisiä 

Samaan päästölajiin kohdistuvat vaikutukset laskettiin yhteen. Kaikki loput vaiheet laskettiin myös päästölajeittain.

Päästövähennystarve

= päästöjen nykytilanne  - HNH2035 päästötavoite

Luvut saatiin HSY:ltä. Koska Helsingin hiilineutraaliustavoite tarkoittaa 80% päästövähennyksiä vertailuvuoteen 1990 nähden, kaava asettui muotoon: HSY 2019 – (0,2 * HSY 1990).

Yksilönvalintojen suhteellinen osuus päästövähennystarpeesta

= yksilönvalintojen päästövähennysvaikutus / päästövähennystarve

Päättäjien suhteellinen osuus päästövähennystarpeesta

= (päästövähennystarve - yksilönvalintojen päästövähennysvaikutus) / päästövähennystarve

Aineisto ja laskenta

Lisenssi: CC BY SA (Avanto insight / Raimo Muurinen)